?

Log in

Edelliset 10

16. maalisk. 2011

Kuvia

11. maalisk. 2011

Khao lak ja phuket

Tuossa maanantaina otettiin heti aamusta suunnaksi Khao Lak ja lähdettiin ettimään aki sirkesaloa ja muita aikanaan menehtyneitä. Muuten normi reissu bussi matkoineen ja vene reissuineen paitsi että matka ei tapahtunutkaan minibussilla vaan normilla paikallisbussilla + perillä ei oltukkaan 14.30 vaan lähenpänä 17.00 ja ri kasta vietiin mm. 190€, n80 edestä paikallists paalua, objektiivi, partakone jne... oli mukava ylltlätya tuo sitten khao lakissa. Just ku. Saavuttiin khao lakiin niin pukkas aivan hirveän ukkoskuuron päällä. Harvoin on päässy noin kovaa sadetta todistamaan. Sateen päätyttyä löydettiin suht halpa amsterdam resort minkä pitäjäkin oli yllätys yllätys hollannista. Tosi ystävällinen ja auttavainen kaveri mutta hieman sekavan olonon. Liekkö syöny aikanaa liian monta paikallista pullaa hollannissa.

Khao Lak ei itse paikkana ollut kummallakkeen mikään kovin suuri elämys mutta retki läheisille Similanin saarille oli taas toista luokkaa kun pääsi taas nauttimaan parin sateisen päivän jälkeen mukavista paratiisimaisemista valkoisine hiekkoineen kirkkaine vesineen. Tuli nähtyä sitten ensimmäistä kertaa kummallakin pari merikilpikonnaakin. Liekkö olleet apinoille sukua kun näytti banaani maistuvan aika hyvin kavereille. Oli kyllä täysin rahan arvonen reissu vaikka ainakin itseä aluksi ehkä hieman epäilytti. Ehkä pieni pettymys khao lakiin sai tuonkin reissun tuntumaan entistä paremmalta.

Nyt täällä Phuketissa oleillaan sen suurimmalla ja vilkkaimmalla rannalla eli Patongilla. Kummallekkin oli aika järkytys tämä paikka noiden edellisten jälkeen kun on nähnyt taas noita paratiisisaaria välissä. Näin rumasti voisi sanoa että hirveä turistirysä ainakin tämä Patongin alue. Ei ehkä tartte toistakertaa ainakaan itellä tulla... vaikka täällä vilkas yöelämä onkin ja kauppoja mistä ostaa kaikkea mahollista... samat saa toisaalta bangkokista ja vähän halvemmalla. Täältäkin kyllä löytyisi varmasti rauhallisempia paikkoja mutta jäätiin nyt tänne koska Idalla enää tämä yö aikaa ja huomenna lähtö takasin Bangkokkiin ja Suomeen :( Suomesta saan yänne vaihtokaupassa samalle päivää Holapan Janin jonka kanssa jatketaan reissua aluksi Kuala Lumpuriin ja sieltä Indonesin Balille jne.

Nyt nauttimaan viimeisestä illasta :) Kuvia varmaankin huomenna. Jotain varmaan taas unohtumutta kirjotin hätäsesti puhelimesta tämän niin se sallittakoon.

5. maalisk. 2011

Ko Phangan

 Ihana 18h matka Bangkokista Ko Phanganille tuossa tiistain ja keskiviikon valisena yona. Luonnollisesti typeraa odottelua joka paikassa ja muutenki mukavaa. No ei se oikeasti niin perseesta ollu, varsinkin ku tietaa etta vastaavaa ei oo enaa edessa. Muisti taas miten mukavaa se tama matkustelu onkaan ja kavi Kallea ja OP:ta saaliksi ku ovat joutuneet Afrikassa virumaan kaiken maailman vehkeissa liian pitkia aikoja vasta syksylla. No tuossa perinteisesti ilman aurinkorasvaa sitte laivankannella saatiin poltettua ittemme ku rasvat jai rinkkoihin.

Tassa menny nama 3 paivaa aika lailla hengaillessa rannalla ja syodessa. Tuosa parina painava ollu joku skootterin tapanen kyhaelma vuokralla. Jos Ko Taolla pelotti ajaa toissa vuonna niin enpa vaita etta taalla ois yhtaan vahemman jannittavaa tuo homma. Joka maessa saa pelata, etta millon ne jarrut pettaa tai joku tulee mutkan takaa vastaan vaaraa kaistaa. Sisamaahan lahettiin ettimaan yhta vesiputousta niin piti ihan kaantya takasi ku alko hamara tulemaan ja maet oli jo sita luokkaa etta suomessa ois siella laskettelukeskus.

Ida on tuossa vahan sairastellu. Yks paiva meni pienessa maha taudissa ja tanaan sitte piti kayda tohtorisedan luona ku jaloissa olevat itikan puremat oli jo menny aika pahoiksi. Siina sitte pillereita kehiin ja antihistamiinia suoniin ja eiku menoksi.

Jos nyt sattuu negatiiviselta kuulostamaan nii ei taalla oo oikeasti huono olla :) Ilman on ollu ihan mahtavat ja arska paistanu lahes koko ajan. Rusketuski alkaa hiljalleen tarttumaan (tai no punotus lahinna viela). Hyvaa ja halpaa sapuskaaki on saanu syoda jatkuvasti vaikka ruoka onki ollu aika kana painotteista ainaki itella. Nuo fruits shaket vie myos taas kielen mennessaan. Tuossa eilen vaihdettiin majapaikkaa Haad Rin:sta Baan Taille siina toivossa etta oltas lahella eilisia Black Moon partyja.. no edelliselta paivalta saatu kohmelo ja vasymys vei voimat ja jai ne bileet valiin kylla ihan taysin :/ Ei vois ehka uskoa etta tuo Haad Rin ois joskus Full Moon partyjen aikaan hirvea menomesta, silla ainaki talla hetkella oli melko rauhallinen paikka. Taman hetkinen majotus onkin vastaavaa luokkaa sille pihalla nakee sillon tallon jonkun muun kappailemassa ja muutenkaan ei paikassa pahemmin metelia kuule. Pois lukien eilinen basson jauhanta sinne aamu 8 asti ilmeisesti :)

Huominen viela pyoritaan taalla ja sen jalkeen suunnaksi Khao Lak ja sielta Similanin kansallispuisto?

Siinapa muutama kuva. Lisaa juttua taas joskus.


1. maalisk. 2011

Back in Bangkok

Jalleen paluu paskai... eikun siis hikiseen ja perhanan vilkkaaseen Bangkokkiin. Finskilla 10h lento suoraan Helsingista vaihteen vuoksi. Unta sai myoskin taas niin mahottoman paljon mutta siltikki jaksettiin heti hotellille tultua lahtea painamaan kaupungille. Tais siella aina yhta koukuttavassa MBK ostoskeskuksessa vierahtaa taas liian monta tuntia ja tais menna liian paljon rahaaki. No onpahan kaikki turha ja tarpeeton saatu hommattua nii ei voi vahan aikaa karvistella pienemmallaki budjetilla. 170e vaihdoin bateiksi ja taitaa olla jo 150e menny kolmeen paivaan, joten pitaa alkaa vahan kiristelemaan lompakko = pitamaan kasi pois taskusta ja pysymaan huoneessa tai rannalla.

Anttiaki nahtiin tuossa parina paivana ja ehittiinpa muutamat olusetki juoda. Ja tassa vaiheessa taytyy heti huomauttaa etta ensimmaiset 12h meni Bangkokissa ilman yhtaan alkoholi annosta. Nyt tassa kaaoskadulla eli Khao Sanilla odotellaan Idan kanssa, etta bussi lahtis reilun 1,5h paasta kohti Ko Phangania. Ihanat 10h taitaa olla bussissa edessa ja siihen viela muutama tunti jollain maailman hulppeimmalla risteilijalla rannikolta saarelle. Tama Khao San on ihan rajahtany kasiin. Jos viimeksi alko arsyttamaan ja vit... niin nyt melkeen tuplasti enemman :) Saahan taalta kaikkea mukavaa jne mutta alkaa iltasin olemaan tuo touho semmosta etta ei kauaa kehtaa kattoa. Joka puolelta pauhaa musiikki niin isolla etta ei ajatuksiaan kuule ja joka baariin ja nakkikitskalle on joku vetamassa. Ois tassa varmaan 100 pukuaki saanu jo teettaa jos ois halunnu. Onneksi siis majotus on Sukhumvitilla Miami Hotellissa nii ei tartte ihan nain melusassa paikassa olla.

No mutta nyt vetamaan evasta naamariin ja jos kattos viela jonkun wifebeaterin (hihaton jos joku ei tieda) ja evasta bussiin ja painus bussia odottelemaan.

Kuvia pistetaan sitte saarelta ku ei sattunu piuhat matkaan.

21. helmik. 2010

Mahottomat pakkaset mutta vielä kovemmat äijät

Kuvia Suomussalmelta 19.2.2010, kun pakkaset paukku lauantaina 25-30 välillä.

5. syysk. 2008

Ich bin ein Berliner, vai miten se nyt olikaan?

Tulipa tuossa reilu kuukausi sitten idea lähteä käymään vähän reissussa ennen koulujen alottamista, jotta ei varmastikkaan taas pääsis kunnolla mukaan koulun alkuun. Tällä kertaa ei kuitenkaan lähdetty hassaamaan kovalla istumisella saavutettuja rahoja kauas kotoa aasian suunnalle, vaan kohde olikin jo tuttu ja turvallinen Saksan Berliini. Jännityksellä siis kohti Saksaa, katsomaan oliko se muuri oikeasti ja murrettua ja Hitler ajettu pakosalle kotoisasta kotkanpesästään jylheistä vuoristomaisemista.

Aluksi yö hienostuneesti junassa Oulusta Stadiin ja sitten eikun siellä jonkun aikaa pörräämistä ja aina yhtä ei-niin-tutulla air balticilla Riikan kautta Berliiniin Pentti Kyllösen matkassa ;) Koneeksi sattui aina yhtä legendaarinen, jo Kajaani-Helsinki väliltä aikanaan tutuksi tullut, ATR (antakaa takaisin ranskaan). Pitkästä aikaa jännitti mennä koneeseen ja nousussakin vähän huoletti kun kone heittelehti levottamasti kiitoradalla, mutta onneksi kuitenkin tänne on jännityksestä huolimatta päästä turvallisesti kaljan ääressä tätäkin kirjoittamaan. Oltiin joskus 8 aikoihin perillä itse pääkaupungissa, joten eikun bussi kentältä keskustaan ja pienen harhailun jälkeen löydettiinkin jo hostellin lähelle menevä sporakin. Sen verran painoi jostain syystä tuokin vähäinen reissaaminen, että syönnin kautta paineltiin suoraan nukkumaan jo 10 jälkeen. Hostelli on itä berliinin puolella sijaitseva Generator, jossa näyttää olevan aika lailla nuorta porukkaa ja ihan asialliselta vaikuttaa paikka muutenkin, vaikka matkaa keskustan sykkeeseen onkin hieman. Matka taittuu 6 ja 8 linjoilla onneksi helposti niin ei tartte suotta kenkiä heti puhki kuluttaa.

Tämä päivä meni ihan haistellessa taas kaupungin tuulia ja etsiessä vähän ostos paikkoja tuolta Oranienburgstr. ja (en muista toista) luota. Ja pitipä käydä Saaralle näyttämässä tähän mennessä Berliinin lempipaikakseni tullut (oranienburgin varressa oleva) hylätyn ja vallatun talon näköinen paikka missä taiteilijat myyvät teoksiaan jne. Takapihalla on ainakin yksi anniskelu ravinteli, jos sitä voi nyt oikeastaan edes kunnolla siksi sanoa. eräs miekkonen näytti hitsailevan raudasta vaikka minkä näköisiä taideteoksia, aina kiikusta patsaisiin ja massiiviseen kirjaimiin ja numeroihin. Jotenkin paikasta huokuu se berliinin punk henkisyys, ja taisipa jossain ollakkin kortti tai maalaus, johon oli kirjoitettu, että "Berlin, punk capital" Illalla pitää lähteä ilmeisesti hostellin järjestämälle bub crawl:lle, jossa kierretään new berlin:n baareja. Satuttiin vain tuokin bongaamaan hissistä ja kuulosti sen verran kiinnostavalle, että pakkohan sitä on liittyä mukaan.

Huomenna, sitte pitäisi etsiä joku "shoppailu paikka" jne jne, ja sunnuntai olisi tarkoitus pyhittää vähän enemmän nähtävyyksien katseluun.

-M, ich bin Miika

26. huhtik. 2008

back to the future...eiku home siis

Viikko Miamin South Beachin paratiisissa takana ja kohta jo kotona.

Eipä tuolta nyt ole suuremmin Miamista kerrottavaa muuta kuin että tosi mahtavaa porukkaa tavattiin hostellissa ja tulikin hotellin parvekkeella istuttua järkyttävä määrä...ihan vaan perinteisesti paskaa jauhettiin ja tottakai alkoholi oli iltaisin sotkettava mukaan, kun lähin kauppa oli 20 metrin päässä nurkan takana. Muuten hostelli ei paikkana ollut mikään maata mullista vaan ehkäkin alle keskitason mutta ihmiset joita tuli tavattua, tekivät siitä ehkä parhaan paikan missä on tullut koskaan oltua. Henkilökuntakin oli ystävällistä ja varsinkin jo lähenpänä 70 ikävuotta oleva vanhempi nainen piti persoonallaan yllä hyvää tunnelmaa. Rannalla tottakai perinteisesti piti polttaa itsensä muutamankin kerran mutta eihän se nyt ole niin justiinsa. Suurin osa ajasta meni ihan rannalla ja hostellin patiolla, joten pahemmin nähtävyyksiä ei tullut kierreltyä. Kerran käytiin eläintarhassa, joka oli aika syvältä ja kiersimmekin sen läpi reilussa tunnissa. Koska Miami on kyseessä niin tietenkin ainut oikea tapa nauttia hyvästä kelistä oli vuokrata avoauto päiväksi ja ottaa tuntumaa tulevaan elämän laatuun kruisailemalla katto alhaalla popittaen pitkin rantabulevardia. Ensimmäinen tunti menikin varmaan ihan hymy perseessä ajaessa ja naureskellessa touhun asiallisuudelle. Hieman haikein mielin tuli lähdettyä kun tapasin sen verran mukavaa porukkaa mutta toisaalta koti oli jo mielessä.

Nyt tässä viimestä iltaa Torontossa vietetään ja huomenna lähteekin illasta kone kohti kotia ja sinne viimein sitten pääseekin illalla äitin lihapatojen ääreen ja nauttimaan isän lämmittämästä saunasta joku päivä.

Kuvia ei sitten tullut lisättyä kun kaapelit on säilytyksessä Toronton kentällä...ehkä tässä joskus vapun jälkeen voisi pistää jotain jos aikaa on.

-M
Tags: ,

20. huhtik. 2008

Synttärihommia

Isällä oikein hyvää syntymäpäivää täältä Miamin lämmöstä!!
Ja Eskulle myös!!

16. huhtik. 2008

Viimeisiä viedään Känädässä

Kello alkaakin tässä lähestymään kahtatoista yöllä ja aamulla olisi vaille 5 herätys ja suuntana sitten 6.30 Toronto ja sieltä edelleen Miamin aurinkoon nauttimaan palmupuista ja kauniista...taloista. Viimeiset pannukakut on paisteltu ja tequilat nautittu, joten Thunder Bay on nyt aika jättää reilun kolmen kuukauden täällä pyöriskelyn jälkeen taakse viimeinkin.Viimeinen tenttikin oli sopivasti viimeisenä iltana joten voi huojentuneena unohtaa kouluhommat taas hieman pitemmäksi aikaa.  Todella innolla odotan jo kotiin pääsyä mutta osittain hieman haikealla mielellä pitää lähteä pois, kun ei tiedä koska täällä tapaamia ihmisiä näkee seuraavan kerran. Suomalaisia näkee sentään suht helposti Suomessa kun vähän jaksaa järkkäillä jotain, mutta täällä olevia ei taida seuraavan kerran nähdä kun sitten jossain päin maailmaa sattumanvaraisesti ja jos edes silloinkaan.

Viimeiset pari viikkoa on mennyt aika rauhalliseen tahtiin ilman suurempia ponnisteluja ja suurin osa ajasta on jälleen tainnut vierähtään kämpän lämmössä koneen ääressä. Mutta aika paljon aikaa on välillä vietetty täällä muitten suomalaistenkin kanssa, jotka tavattiin vähän ehkä turhan myöhään. Anna-Kaisa, joka on yksi täällä olevista, on "töissä" Canadan Sanomat-lehdellä ja teki meistä jutun sinne, joten sitte sitä kautta tutustuttiin häneen ja pariin muuhun suomalaiseen tyttöön (Hillaan ja Alinaan), jotka on asunu täällä jo kohta muistaakseni 8 vuotta. Parit kerrat on tullut käytyä iltaa viettämässä ja muutenkin vaan sitten taitu tullu parit kerrat käytyä suomalaisessa Hoito-ravintolassa syömässä. Pelimanni orkesterin konsertissakin käytiin hengellistä musiikkia kuuntelemassa kerran. Ja teatterissakin eräs päivä, jonne kyllä itse en oikeastaan päässyt, kun tulin myöhemmin perästä eräästä lounaasta johtuen ja no eihän sitä tietenkään tullut oikealle teatterille jäätyä vaan 45 minuuttia odottelin väärässä paikassa ja huomasin vasta sitten, että tais tulla vika tikki hommasta. No melkein pääsi siitäkin kulttuurista nauttimaan...yritin ainakin.

Tämä reilut 3kk on tässä nyt sitten vierähtäny vähän miten on...hauskaa on ollut, hyviä tyyppejä tavannut ja kaikkea pientä uutta tullut koettua. Mutta onhan täällä kuivaakin kieltämättä ollut, kun koulua on niin vähän ollut ja osittain omaa aikaansaamattomuuttakin kun ei ole oikein mitään monipuolista tekemistä jaksanut kehitellä. Ehkä tätä on enemmän lomaksi vieläkin voinut sanoa, kuin opiskeluksi mutta jospa sitä taas ensi syksynä pääsisi tuohon normi koulumeisinkiin mukaan.

Keleistäkin pitää sen verran mainita, että tässä parin viikon sisällä ehti yks päivä tulla lunta varmaan lähemmäksi 10 senttiä paikka paikon ja sitten esim. tänään olisi taas tarennu pihalla varmaan suht kivuttomasti lyhythihaisella

Huone on nyt siivottu ja kaikki tavara saatu survottua matkalaukkuihin....tai no tilaahan olisi, kyllä ollut mutta piti koittaa tuo ison laukku survoa mahdollisimman täyteen, kun se on tarkoitus jättää säilytykseen Toronton lentokentällä, koska ei kehtaisi kaikkia suotta Miamissa raahata matkassa.

Kuvia ei tähän hätään kehtaa ruveta latailemaan vaan Nukku-Matin on jo aika tulla ja heittää unihiekat silmiin. Kuvia sitten lisäilen sunnuntaihin mennässä Miamista.

Next destination Miami...

19. maalisk. 2008

Unelmia ja toimistohommia (leevi and the leaving)

Jaahas....tässä onki aikaa vierähtäny viime raapasusta, joten jos tässä nyt jo kellon taas hiljalleen puoltayötä lähestyessä kerrankin tekisi muutakin järkevää kuin selaisin facebookia ja lukisi tarinoita pallontallaajista...ja tuo psp:kin on ollut pitkästä aikaa käytössä kun pääsin koukuttamaan itseni GTA:han...eipähän mennyt tuokaan reilu satanen kuitenkaan sitten ihan turhaan syksyllä Kiinassa.

Niin ja kuten jo tuo otsikkokin kertoo niin aika lailla normi menoa TAAS =) ollut tässä....vähän väännetty kouluhommia ja viimeinkin saatiin lähes valmiiksi Cad-kurssille viimeinen työ...valittiin taas vaikein ilmeisesti, kun opettajakin ihmetteli, että miksi edes antoi tämän vaihtoehdoksi....no haasteita pitää aina olla niin pysyy homma vähän kiinnostavampana.

Kelit alkanu lämpenemään aika mukavasti ja lumet sulamaan. Talojen nurkista pääsis kohta jo husgvarnalla ruohoja ajamaan kuhan lämpiäis vielä vähän ja sulas lisää. Yöt pitää kuitenki vielä aika viileinä...tietysti ei ihme, että päivät on lämpimiä, kun kuitenkin melkein Pariisin korkeudellahan tämä paikka on kun palloa vähän pyöritellään. Ihmettelivät aluksi, kun oli puhetta, että miten pohjoisessa Suomi loppupeleissä onkaan.

Usan puolellakin päästiin tuossa piipahtamaan taas pikku reissulla, kun eräänä (viime) lauantai aamuna oltiin Rob:n, Laurenin ja Jen:n kanssa suuntaamassa yhteen paikalliseen kahvilaan nauttimaan kuppi kuumaa. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut tarkoitus tarttua laskiaisen perinteiseen eli minttukaakaohon, vaan tarkoitus oli ihan tyytyä terästämättömään versioon ja pistää keväisin aurinkoihen päivä mukavasti käyntiin. No siinäpä puolimatkassa sumpille, Rob keksi, että lähdetään usaan seuraamaan presidentin vaaleja, joten auto käkkärilla penkkojen kautta 180 astetta ympäri, renkaan savuten ja pakoputki tulta iskien hän piiskasi kaiken irti suht uuden karheasta volkkarista, tytöt takapenkillä kiljuen, jälleen kohti residenssiämme, jossa meitä odottivat monia hienoja seikkailuja kokeneet passimme ja sairaalloisen suuret rahavarastomme, jotka tyhjensimme taskuihimme ja pää kolmantena jalkana olimme jälleen takaisin autossa ja kuin huomaamatta viimeinkin matkalla kohti kahvilaa. Tim Hortons:sta lämmikkeet mukaan saatuamme olikin aika katsoa mihin kaikkiin suorituksiin auto pystyikään vain toivoen, että lain pitkä koura ei meitä saavuttaisi ja yläkerran vanhempi herrasmies olisi puolellamme, tänä loistavan häikäisevänä päivänä, jolle kromin loisto oli vain pilkahdus pimeästä. Rajalla kehittelimme mitä ovelampia suunnitelmia päästäksemme sisälle jälleen kerran tuohon mysteerien ja murhien maahan, jossa meitä jälleen odottivat suuret rikkaudet aivan pikkuruisten käsiemme ulottuvilla. Rajasta selvisimme yli onneksi, vaikka jouduinkin matkustamaan takakontissa välipohjassa piilossa tullimiehiltä. Viimein oli aika huokaista helpotuksesta ja suunnata ottamaan selvää olisiko casinolla meille jotain muutakin tarjottavaa, kuin vain muutama vanha kehärääkki tahkoamassa eläkerahojaan yksikätisiin rosvoihin tai pari säälittävää korttihuijaria yrittämässä ansaita elantoaan pokeripöydässä. Autossa vielä saimme Rob:n kanssa viimeisin silauksen uskomattomiin valeasuihimme, kun Lauren, nyppi meiltä kulmakarvoja...suunnitelma kasinon tyhjentämisestä oli enää toteutusta vaille valmis. Casino ei tehny kovin suurta vaikutusta, joten muutaman hassun dollarin tuhlattuamme (Rob voitti 80 taalaa) päätimme jatkaa Clintonin ja Obaman metsätystä ja jatkaa valtateitä kohti etelää ja Miamin kultaisia rantoja.

Nälän kuitenkin käydessä lähes sietämättömäksi päätimme pysähtyä pieneen satamakaupunkiin haistelemaan sen tunnelmaa ja myös tutkailemaan löytyisikö täältä uusia mahdollisuuksia tuplata hulppeat omaisuutemme. Kaupungista ei löytynyt muuta mahdollisuutta saada sairaalloista rahan ahneuttamme tyydytetyksi kuin täyttää mahamme amerikkalaisella unelmalla. Oli siis aika suunnata paikalliseen Kultaiseen Kukkoon, ja tilata juuri sitä mitä jokainen amerikan matkaaja haluaa ainakin kerran reissullaan tehdä, eli tilata suurehkon pekonihampurilaisen ranskalaisilla ja kokiksella. Colajuoma täytyi tällä kertaa jättää väliiin, sillä piheys iskikin ja ilmainen vesi oli sen verran maittavaa ja virkistävää, että en nähny tarvetta hommata tätä juomien kuningasta. Paluu matka suijuikin rauhallisesti, sillä virkavallan pelko niskassamme jouduimme kiertämään pimeimmät ja huonoimmat tiet ennen kuin tallattuamme läpi tiettömien teitten saavuimme viimein rajalle, jossa kotoisa Kanada ja Thunder Bay jälleen odottivat meitä maailmaa nähneitä ja tarinoitten kuluttamia matkaajia.

Tarinaa on saatettu hieman liioitella osittain :) mutta reissu on kuitenkin täyttä totta eikä vaan mielikuvituksen tuotetta.

Niin ja äitille tosiaan, että taitaa olla Helsingissä sillon 27.4 lento perillä 15.15 Oisin jo varmaan varannu lennon Kajaaniin mutta ei pääse oikein millekkään suomalaisille sivuille täältä..ei oo moneen päivään päässy jotain syystä.

Muutamat kuvat lyöty jälleen kerran:

http://pics.livejournal.com/miettinen/gallery/0000qydf?page=4
http://pics.livejournal.com/miettinen/gallery/0000qydf?page=5

Edelliset 10